689. Raymond Aguileralle annettu Uni 17 Helmikuuta 1995, klo.6:47 aamulla.

Näin unen Oaklandin Kaupungista. Jostain syystä minun piti lähteä Oaklandin keskikaupungille. Ajoin San Pablo Avenueta pitkin Oaklandia kohti, kun huomasin, että katu oli jaettu kahtia pyörremyrskyaidalla. Neljä ajokaistaa oli jaettu kahdeksi ajokaistaksi. Siirtyessäni yksittäiselle ajokaistalle havaitsin, että siellä oli ulkopuolella kaiuttimet joissa sanottiin, ettei ihmisten tulisi jättää kaupunkia, ja että heidän pitäisi suosia paikallisia kauppoja. Sillä jos ihmiset lähtisivät pois kaupungista, heidän pitäisi sulkea koulut tai kuudes luokka. Että kuudetta luokkaa ei enää opetettaisi kansakouluissa.

Saapuessani kaupungin pääosaan näin paljon ihmisiä erään alueen ympärillä, eikä sille alueelle päässyt ilman jonkinlaista lippua. Sellaista vanhanaikaista lippua, mitä aikaisemmin käytettiin, kun mentiin elokuviin. Tämä koko uudelleenorganisointi oli kai juuri vastikään alkanut. Sillä ihmiset lähtivät pois kaupungista hyvin järkyttyneinä. Pysäköin autoni ja kuljin sellaiseen ostoskeskukseen, mutta jostain syystä tarvitsin sateenvarjon. Joku antoi minulle korkean sateenvarjon, jossa oli kymmenen tai kahdentoista jalan pituinen varsi.

Kävelin avonaiselle alueelle jossa oli pöytiä, vähän niin kuin kahvilassa, mutta se oli katettu ja oli osa ostoskeskusta. Istahdin alas ja katselin kun ihmiset söivät. Joku tuli luokseni ja antoi minulle lipun. Minulle sanottiin, että tarvitsisin vastedes tätä lippua ostaessani mitä hyvänsä ruokaa. En muista miksi, mutta päätin lähteä ja lähtiessäni huomasin, että jotkut ihmiset olivat ilman ruokalippua, koska järjestelmä inhotti heitä. Joten noukin nipun lippuja koska ajattelin, että saattaisin tarvita niitä tulevaisuudessa ja jatkoin matkaani ulos vartioidusta portista.

Mutta sitten muistin, että minun piti palauttaa erikoinen sateenvarjo. Joten menin takaisin ostoskeskukseen jossa kuulin kaupunginvaltuutetun sanovan, että heidän piti pitää kaupunki koossa ja että he eivät voineet päästää ihmisiä lähtemään. Sillä ihmiset poistuivat kaupungista suurina joukkoina.

Tämän jälkeen menin ulos missä oli muutamia pöytiä ja minä istuuduin ja aloin juttelemaan joidenkin ystävien kanssa. Jotenkin pystyin näkemään kuinka jotkut ihmiset salakuuntelivat elektronisesti ihmisiä. Minun istuessani sellaisella ulkoparvella puhumassa muutamien ihmisten kanssa, muistan nähneeni unessa, että alakerrassa oli mies sellaisella avonaisella alueella, ja hänen korvassaan oli jotakin jonka avulla hän yritti kuunnella meidän keskusteluamme. Eräs mies katseli ylöspäin niin kauan, että sai varmaan lihaskrampin niskaansa, ja hänet piti kantaa pois. Nämä ihmiset erikoisvarusteineen yrittivät etsiä meidät käsiinsä, mutta he eivät tienneet, että me olimme aivan heidän yläpuolellaan avonaisella alueella. He yrittivät todella kovasti löytää meidät, mutta jostain syystä he eivät pystyneet. Voin nähdä osan heistä katoilla. En tiedä kuuluivatko nämä miehet hallitukseen, sillä en nähnyt sotaväkeä tai sotilaita enkä mitään sellaista. Mutta he yrittivät kuitenkin salakuunnella mitä ihmiset puhuivat. Se vaikutti kaupungilta joka yritti vain säilyä hengissä, sillä se oli rahallisesti auki. Kävelin pysäköidyn autoni luo, sen pyörremyrskyaidan alueen ulkopuolelle ja sitten minä heräsin. (loppu)

e-mail: Ray@prophecy.org
Jos tahdot auttaa tämän palveluksen rahoittamisessa paina lahjanäppäintä

tai kirjoita osoitteeseen: Raymond Aguilera, PO Box 20517, El Sobrante, CA. 94820-0517, USA.,

Mikäli olet kiinnostunut tilaamaan Profetioiden kirjan, näpäytä kirjaa

Copyright 1989-2001, Raymond Aguilera.