649. Raymond Aguileralle sattunut Tapahtuma 27 Marraskuuta 1990

649. Raymond Aguileralle sattunut Tapahtuma 27 Marraskuuta 1990, klo.22:30 illalla.

Kiitospäivänä, Marraskuun 28, 1990, neljä vuotta sitten, ja melkein samana ajankohtana, minulle tapahtui toinen ihme. Yöllä, 27 Marraskuuta, päivää ennen vuoden 1990 Kiitospäivää, olin koko päivän kuullut kaikenlaisia ääniä, joista toiset olivat paholaiselta ja toiset Jumalalta, ja minä olin riidellyt kovasti Jumalan kanssa erityisen ystäväni takia. Olin ihan sekaisin. Yritin selittää Pyhälle Hengelle, etten voinut uskoa mihinkään mitä sanottiin. Joten minä yksinkertaisesti suutuin Jumalan päälle ja sanoin Hänelle, etten halunnut kuulla Häneltä enempää. Että aioin lopettaa kuuntelemasta mitään ääniä.

Äänet hokivat minulle, että erityinen ystäväni oli kelvoton ja toiset äänet hokivat, että hän on hyvä. Tässä vaiheessa elämääni minulle sanottiin kaikkea mitä ajatella saattaa. Joten minä suutuin Jumalan päälle. Aloin riitelemään Hänen kanssaan sillä hetkellä kun Hänen Läsnäolonsa tuli huoneeseeni sinä Kiitospäivän iltana. Noin kello 22:30 sinä iltana muistan riidelleeni Pyhän Hengen kanssa ja minä hoin EI!! kaikkeen mitä Hän sanoi. Pyhä Henki sanoi sitä sun tätä, ja minä hoin EI!, EI!, EI! kaikkeen mitä Pyhä Henki sanoi. Peitin korvani ja sanoin, "EI!, EI!, EI!, mene pois. En aio kuunnella enää ketään. Sillä luulin, että Hän oli demoni. Olin asian suhteen hyvin järkkymätön. Yritin sitoa ja nuhdella sitä. Yritin vaikka mitä. Lopulta Pyhä Henki lopetti.

Ajattelin, että mikä se ikinä olikaan, se vihdoin lopetti. Tässä vaiheessa kello oli 3, Kiitospäivän aamuna. Sitten muutaman tunnin unen jälkeen nousin ylös, noin kello 9:30 aamulla. Kävin suihkussa ja valmistauduin Kiitospäivän Jumalanpalvelusta varten. En tiennyt mihin aikaan sen oli tarkoitus alkaa. Joten laitoin rannekelloni kylpyhuoneen lavuaarin päälle niin etten unohtaisi sitä ja jatkoin valmistautumista. Peseydyttyäni, ja ollessani matkalla kirkkoon, olin yhä vihainen Jumalalle. Olin ollut tien päällä noin kaksikymmentä minuuttia, kun tajusin etten tiennyt olinko aikaisessa tai myöhässä jumalanpalveluksesta. Joten vilkaisin kelloani ja huomasin, ettei minulla ollut kelloa, vaan olin jättänyt sen kylpyhuoneen pöydälle. Olin edelleen poissa tolaltani ja päätin jatkaa matkaa huolimatta siitä, olinko tunnin aikaisessa ja odottaa autossani jumalanpalveluksen alkamista.

Yllätyksekseni saavuin kirkolle noin viisitoista minuuttia ennen kuin se alkoi. Menin sisään kirkkoon ja istuuduin lähelle etuosaa. Jumalanpalveluksen aikana näin näyn Kristuksesta kirkon etuosassa, lähellä pastoria, mutta en vieläkään tiennyt mitä näin, mitä se oli tai kuka se oli. Minulla oli edelleen suuria epäilyksiä. Muistan kertoneeni eräälle ystävälle joka istui vieressäni, mitä näin. Hän järkyttyi siitä mitä pystyin näkemään. Palvonnan jälkeen Pastori aloitti saarnan ja saarnan aikana hän sanoi, että meidän tulisi kiittää Herraa kaikesta siunauksesta mitä olimme sinä vuonna saaneet. Minulla oli edelleen paha mieli, koska en tiennyt ketä olin nuhdellut. Joten minä kaduin.

Minä sanoin, "Herra, olen pahoillani jos loukkasin sinua, mutta en tosiaan tiennyt kuka puhui ja ketä uskoisin, ja pyydän sinulta anteeksi Herra jos olen väärässä."

Sitten sekunnin tai kaksi sen jälkeen kun olin katunut. Huomasin jotain ranteessani. Kelloni ilmestyi ranteeseeni, kuin tyhjästä. Se yllätti minut täydellisesti. Olin järkyttynyt. Kerroin siitä vieressäni istuvalle ystävälleni.

Sanoin hänelle, "Herra laittoi kelloni ranteeseeni. Se ei ollut siellä aikaisemmin."

Hän sanoi, "Mitä!!"

Minä sanoin, "Herra laittoi kelloni ranteeseeni, sillä olin jättänyt sen kotiin kylpyhuoneen pöydälle ja katso nyt kello on minulla."

Hän oli aivan innoissaan ja minäkin olin. Jumalanpalveluksen jälkeen minä kerroin pastorille siitä mitä oli tapahtunut ja että olin riidellyt Jumalan kanssa. Ja että Jumala näytti minulle Voimansa.

"Ei," sanoi pastori, "en usko että se koski voimaa, luulen että se koski aikaa. En usko että se koski voimaa", hän toisti. "Luulen että se koski aikaa."

Mutta minä en uskonut häntä. Sitten päivää myöhemmin kerroin siskolle Herrassa, tapahtuneesta ja hän sanoi samaa.

Hän sanoi, "Jos Herra tahtoisi näyttää sinulle voimansa. Hän voisi lähettää sinut Kiinaan. Hänen ei olisi tarvinnut laittaa kelloasi ranteeseesi."

Tämän toisen vahvistuksen myötä aloin näkemään, että he olivat oikeassa. Sinä iltana Herra ilmestyi jälleen. Ja sinä iltana Herra käski minun mennä vihkimään Mt. Diablo (vuori), Sunnuntaina, 2 Joulukuuta, 1990, ja kertoa perjantai-illan sinkkuryhmälle, että Herra tahtoi ihmisten lähtevän vihkimään vuoren. Sillä Hän aikoi ottaa vuoren paholaiselta pois.

Tämä koko juttu teki minuun valtavan vaikutuksen, sillä tässä, neljä vuotta myöhemmin Herra teki toisen ihmeen MELKEIN TUNNILLEEN samana ajankohtana, siirtämällä väärin poratun ovenrivan reiän 1/4 tuumalla. Tämä Herra, tämä meidän Jumalamme, ei koskaan lakkaa yllättämästä minua. Hän näyttää olevan mailien ja mailien verran edelläni kaiken aikaa. Riitelen Hänen kanssaan vieläkin. Rakastan Häntä vieläkin. Hän antaa minulle vieläkin anteeksi. Hän on hyvin armahtavainen Jumala. Niin, hyvin armahtavainen! Siinä oli kai kaikki. (loppu)

e-mail: Ray@prophecy.org
Jos tahdot auttaa tämän palveluksen rahoittamisessa paina lahjanäppäintä

tai kirjoita osoitteeseen: Raymond Aguilera, PO Box 20517, El Sobrante, CA. 94820-0517, USA.,

Mikäli olet kiinnostunut tilaamaan Profetioiden kirjan, näpäytä kirjaa