619. Raymond Aguileralle annettu Uni 22 Lokakuuta 1994, klo.6:30 aamulla.

Uni armeijasta, joka hallitsi kaupunkia. Se muistutti minua siitä, miten Saksa miehitti Euroopan Toisen Maailmansodan aikana. Minä löysin itseni eräästä Yliopistosta istumasta pulpetin ääressä, johon mahtui kolme henkeä. Huone oli kapea, ja näytti henkilöjunalta, molemmilla puolilla olevine penkkeineen. Katsahtaessani ylös, edessäni oleva ovi avautui ja kolme sotilasta astui sisään. He kävelivät pulpetilta pulpetille ja käskivät jokaista syömään jonkinlaisen valkoisen tabletin. Se näytti sellaiselta mahahappoa sitovalta tabletilta. Tabletteja kannettiin peltipurkissa, joka näytti tonnikalapurkilta. Peltipurkissa oli ainoastaan kymmenestä viiteentoista tablettia ja ihmisten piti laittaa tabletti suuhunsa ja sitten laittaa tabletti takaisin peltipurkkiin. Jokaisen piti käyttää samoja tabletteja ilman mitään kysymyksiä. Se oli niin julkean näköistä, kun he kulkivat pulpetilta toiselle.

Sitten löysin itseni suuresta ruokalasta jossa upseerit ja armeijan ihmiset söivät kalkkunaa ja muuta hyvää ruokaa. Jostain syystä en ollutkaan enää näkymätön. Kaksi sotilasta jutteli minulle, he kertoivat minulle mitä olivat päivän aikana tehneet. Minä ajattelin itsekseni, "He luulevat, että minä olen yksi heistä."

Muistan ajatelleeni, "Livistä, ennen kuin he huomaavat, ettet olekaan yksi heistä."

Sitten löysin itseni ulkoa, eräältä kadulta, jota korjattiin. Näin kiertävän poran, joka repi auki aluetta, joka kaipasi korjausta. Ja loitompana kadun toisella puolella, näin siviilejä seisomassa. Eräät sotilaat liottivat näiden ihmisten vaatteita tervassa. Sitten ihmiset pantiin pyörimään valmiilla kadulla. He päällystivät katua vaatteissaan olevan tervan avulla, asfalttilevitystä varten. He käyttivät myös muita tervassa liotettuja ihmisiä luutina, kadun pinnoittamisessa.

Sitten löysin itseni taas Yliopistolta, missä ihmisillä ei ollut lupa kulkea vapaasti.

Seuraavassa kuvassa löysin itseni kadulta katselemasta ihmisjoukkoa, ja sotilaat ratsastivat sinne hevosilla ja alkoivat ampua heitä maahan. Sitten he ratsastivat pois, aivan kuin eivät olisi tehneet mitään väärää. Kaikki kaupungissa oli kovan kurin alla. Ilmeet ihmisten kasvoilla oli niin kuin ihmisillä elokuvassa Schindlerin Lista.

Näin ihmisten auttavan erästä raskaana olevaa naista ja muita avun tarpeessa olevia, mutta se tehtiin hienovaraisesti. Tämä oli hyvin, hyvin surullinen uni siitä, miten ihmiset voivat kohdella toisiaan. Ylpeyden ja ylimielisyyden pystyi selvästi lukemaan kaikkialta sotilaiden kasvoilta.

Muistan tahtoneeni lähteä pois kaupungista kaiken väkivaltaisuuden vuoksi. Kaksi nuorta naista tarjosivat minulle kyydin ulos kaupungista avoautollaan. Ajaja kertoi tarvitsevansa bensaa, joten me pysähdyimme bensa-asemalle, nähdäksemme jos voisimme saada bensaa.

Minä astuin autosta ulos oikomaan jäseniäni. Näin pienen avoimen rakennuksen, jossa oli kolme seinää, ja joka näytti pieneltä autotallilta. Saapuessani rakennukseen sisään, huomasin, että se oli paikka, jossa ihmisiä kidutettiin ja tapettiin. Käännyin lähteäkseni, kun nuori poika ilmestyi taakseni. Hän alkoi kertoa minulle, että hän oli pienen rakennuksen vastaava. Hän käyttäytyi hyvin ylpeästi työnsä johdosta, ja ilmoitti, että oli juuri edellisenä päivänä teloittanut vanhempansa. Yritin olla näyttämättä järkyttyneeltä ja kysyin kuinka vanha hän oli. Hän sanoi olevansa kuusitoistavuotias.

Sitten eräs nainen tuli luoksemme ja sanoi olevansa hänen äitinsä, ja hänkin käyttäytyi hyvin ylpeästi. Mutta minä muistin, että nuori mies oli juuri sanonut tappaneensa vanhempansa edellisenä päivänä. En ymmärtänyt miksi nainen sanoi yhtä ja poika toista, mutta tuntui siltä, kuin poika olisi puhunut totta. Tämä oli kaupunki, missä kukaan ei haluaisi asua, tai missä ei haluaisi jäädä kiinni siitä, että on tehnyt jotakin väärää. (loppu)

e-mail: Ray@prophecy.org
Jos tahdot auttaa tämän palveluksen rahoittamisessa paina lahjanäppäintä

tai kirjoita osoitteeseen: Raymond Aguilera, PO Box 20517, El Sobrante, CA. 94820-0517, USA.,

Mikäli olet kiinnostunut tilaamaan Profetioiden kirjan, näpäytä kirjaa

Copyright 1989-2001, Raymond Aguilera.