204. Raymond Aguileralle annetut Profetia, Uni ja Tapahtuma 5 Syyskuuta 1992, klo.7:19 aamulla, Englanniksi.

Uni:

Näin unen rakennuksesta joka sijaitsi rappeutuneella alueella Richmondissa, Kaliforniassa. Siskoni sekä eräs toinen nainen olivat seurassani. Me menimme sisään yhteen vanhaan murjuun jossa oli kaksi pientä huonetta. Toinen huone oli noin kymmenen jalkaa kertaa kymmenen jalkaa, ja toinen oli noin puolet siitä. Siellä oli vanhoja puisia arkistokaappeja, jotka olivat joko kuluneita tai haljenneita, mutta niiden sisällä ei ollut mitään. Rakennus vaikutti tyhjältä, mutta jotenkin minä aistin ettei se ollut sitä. Oli kuin me olisimme menneet ajassa taaksepäin. Sisällä oli hämärää. Seinät oli paljaasta puusta, ja lattia oli tehty puisista laudoista. Siellä oli kaikki järjestyksessä eikä mikään ollut rikkinäistä, mutta arkistokaapit olivat tyhjät.

Näytti siltä kuin joku olisi työskennellyt siellä, mutta ketään ei näkynyt. Lähtöä tehdessämme siskoni ja se toinen nainen tuhlasivat aikaa juttelemiseen. Oli myöhäinen ilta, mutta ei ollut pimeää, ikään kuin olisi ollut kesäaika. Kello oli noin kahdeksan. Oli kuitenkin myöhä ja yö läheni, mutta päivänvaloa oli silti vielä runsaasti.

Sitten jostain tyhjästä saapui Poliisi, tai jonkinlainen Vartija (Ranger), ja alkoi esittää meille kysymyksiä. Jostain syystä me menimme pienen rakennuksen sisään. Nainen, siskoni, konstaapeli, ja minä järkytyimme kaikki, sillä suuremmassa huoneessa oli seinien vieressä ja keskellä huonetta baarituoleja, eivätkä ne olleet siellä aikaisemmin. Jotenkin me emme enää olleetkaan Kalifornian Richmondissa. Luullakseni me olimme tuhatkuusisataaluvun Englannissa. Se oli eräänlainen työpaja jossa oli joukko tuoleja, joiden päällä istui nuoria Lapsia työskentelemässä. Heidän pöytänsä olivat järjestyksessä ja he pitivät ääntä, naputelleen ja tavaroita yhteen kooten.

Sitten me katsahdimme huoneen nurkkaan ja näimme siellä vanhemman pojan. Hän oli noin neljätoistavuotias. Hänellä oli yllään shortsit, muttei kenkiä, ja hänellä oli vanha risainen paita päällään. Hän piteli sellaista suurta sientä ja pari pikkupoikaa oli seinää vasten. Yksi pikkupojista oli peloissaan. Tämä vanhempi poika pesi heitä sienellä. Hänellä oli käytössään pieni kulma huoneesta, jossa jotkut Lapsista jonottivat seinän vieressä, ja hän pesi heitä, yksi kerrallaan.

Minusta näytti siltä kuin hän olisi pitänyt heistä huolta. Lapsia oli varmaan viisitoista tai kaksikymmentä. He näyttivät olevan iältään noin neljästä kymmeneen vuoteen. Ne jotka tekivät työtä olivat pukeutuneet ryysyisiin vanhoihin vaatteisiin joita näkee kirjoissa jotka kertovat tuhatkuusisataaluvun Englannista. Kai niitä kutsutaan lapsityöpajoiksi, mutta tämä ei ollut sellainen.

Se oli kuin orpokoti, muttei kuitenkaan orpokoti. Oli kuin tämä poika olisi ottanut vastuulleen pestä ja huolehtia näistä pienistä Lapsista. Sillä he tekivät työtä, mutta kuten sanoin, vanhempi Poika oli itsekin lapsi. Muistan että me kyselimme häneltä kysymyksiä mutta hän ei osannut vastata meille. Veimme hänet toiseen huoneeseen, ja Hän kertoi meille tekevänsä työtä. Hän halusi tietää keitä me olimme.

Me kysyimme häneltä miten pitkään hän oli ollut siellä, sillä näytti siltä kuin he olivat vain löytäneet tyhjän rakennuksen ja perustaneet sinne pajan. Hän katsoi meihin ja sanoi olleensa siellä niin ja niin kauan tai jotain. Siinä ei ollut järkeä. Kysyin häneltä uudestaan, minä vuonna hän oli sinne tullut. Hän sanoi jonkun vuoden jossa ei ollut mitään järkeä. Hän näytti välttelevän kysymystä, mutta vaikutti siltä kuin hän olisi puhunut totta, että hän tosiaan tuli sinä vuonna. Hän käyttäytyi kuin ei olisi ollut kovin oppinut. Sitten, seuraavaksi huomaan Hänen kävelleen ulos. Menin hänen jälkeensä koska hän oli alkanut itkemään. Vartija alkoi etsimään häntä.

Tapahtuma:

Jotain epätavallista tapahtuu ruumiilleni minun puhuessani kasettinauhuriini. Tunnen Herran Läsnäolon.

Uni:

Mieleeni tuli että he olisivat olleet lukittuina ajassa. He tekivät työtä ja tämä nuori poika piti heistä huolta. Minä kysyin, "Mikä on yhtiösi, liikkeesi nimi?" Hän sanoi, "Tämä on Tobyn Talo (the Toby House)," ilmeellä joka tuntui sanovan, missä sinä olet ollut. Hän sanoi, "Kaikki tietävät että tämä on Tobyn Talo," Minulle tuli sellainen olo että he jostain syystä katoaisivat, mutta niin ei käynyt. Todella outo uni. Hyvin Outo.

Tunsin pojan tuntevan näin: "En ole tehnyt mitään väärää, pidän vain huolta veljistäni ja siskoistani, kodittomista, niistä joilla ei ole ketään." "Mitä olen tehnyt väärin?" Tällaisen vaikutelman minä hänestä sain, hänen silmistään, pelosta, jota hänen ruumiinsa viesti. He olivat kaikki peloissaan. Sen pystyi näkemään heidän silmistään, heidän kasvonsa sanoivat, mitä oikein on tekeillä, sillä he huomasivat että me olimme oudosti pukeutuneita.

Näytti siltä että he paikkasivat ja naputtelivat pikku esineitään. He olivat likaisia, mutta siistejä. Kuusi per jono, ja jonoja oli noin neljä. Yhdessä kulmassa oli pieni poika joka ei halunnut tulla pestyksi, ja tämä nuori Poika otti asiakseen pestä hänet. Hänellä oli suuri sieni, aivan kuin hän olisi sanonut pienelle pojalle, valmistaudu, sillä nyt se tulee. Pieni poika peitti kasvonsa ja silmänsä. Ja sitten nuori poika alkoi pestä häntä.

Hän tunsi vilpitöntä rakkautta veljiään kohtaan, vaikka he eivät olleet hänen veljiään. Näytti siltä kuin he olisivat olleet katulapsia, ja he tulivat juuri ja juuri toimeen, yrittäen selviytyä. Uskon etteivät he olleet ollenkaan Richmondin Kaliforniassa. He olivat jossain päin Englantia. Jossain paikassa jonka nimi oli Tobyn Talo. Tämä oli yksi niistä todella todentuntuisista ja epätavallisista unista jotka jättävät jälkensä mieleesi. Kai hän piti huolta Katulapsista ja hän oli itsekin kadulla asuva henkilö. Hän teki päättäväisesti sen mitä pystyi, vaikka oli itsekin vain lapsi.

Tapahtuma:

En tiedä unen merkitystä, mutta luulen että Profetoin. Sillä ruumiini on kauttaaltaan kananlihalla.

Profetia:

Herra sanoi, " Ruokkikaa Karitsoitani, pikkuisiani, niitä joilla ei ole ketään. He ovat lapsia, pikkuiset, lapset, jonkun täytyy pitää heistä huolta."

Tapahtuma:

En ymmärrä tätä, mutta minä itken enkä pysty lopettamaan. En ymmärrä! Mitä on tekeillä? En pysty lopettamaan itkemistä. Herran Läsnäolo on äärimmäisen VOIMAKAS.

Profetia:

Reymundo! Tämä on Jehova, Herrojen Herra, Kuninkaiden Kuningas, Pyhä Henki. "Muista Uni!" Juurruta se mieleesi. " Muista heidän kasvonsa." Sillä päivä tulee jolloin suurkaupunkien ihmiset, Lapset, tulevat elämään niin kuin sinä unessasi näet. Se ei ollut Englanti. Se tulee tapahtumaan tulevaisuudessa, suurkaupungeissa, kaupungeissa joissa Peto tulee ahmimaan Ruumista. Lapsiryhmät tulevat liittymään yhteen yrittäen selviytyä, sillä edessä olevat ajat tulevat olemaan ankaria Kristuksen Ruumiille, maailmalle. Kuunnelkaa Sanojani, Harmageddonin päivä lähestyy nopeasti ja vääjäämättömästi tätä Planeettaa. Paholaisen, Saatanan kosto tulee yrittämään tuhota kaiken mikä on hyvää, kaiken mikä on oikeamielistä. Tallenna tämä Uni, Profetia, Tapahtuma. "Muistakaa uni." "Muistakaa tapaus." (Tulkitsemattomia kieliä?)

Tämä on Jehova, Maailmankaikkeuden Luoja. Tähtien Luoja, Taivaan, Maailman, Maailmankaikkeuden. Taivaalliset Enkelini tulevat suojelemaan teitä, opastamaan teitä läpi pimeiden päivien, läpi kuoleman laakson. Rukoilkaa ja Rukoilkaa ja Rukoilkaa sillä teidän Herranne ei koskaan tule hylkäämään teitä. Jehova Jumalan Sana ei Valehtele.

Kääntykää Jeesus Kristus Nasaretilaisen puoleen. Katukaa Syntejänne. Katsokaa Poikani Jeesus Kristus Nasaretilaisen puoleen koko sydämellänne, mielellänne, ja sielullanne. Hän on teidän suojanne, Pyhän Hengen kautta te löydätte Minut, Jehovan. Kyyneleet Silmissäni, kuunnelkaa Profetioita. Kuunnelkaa Unia. Kuunnelkaa Tapahtumia ja RUKOILKAA JA RUKOILKAA JA RUKOILKAA JA RUKOILKAA!

e-mail: Ray@prophecy.org
Jos tahdot auttaa tämän palveluksen rahoittamisessa paina lahjanäppäintä

tai kirjoita osoitteeseen: Raymond Aguilera, PO Box 20517, El Sobrante, CA. 94820-0517, USA.,

Mikäli olet kiinnostunut tilaamaan Profetioiden kirjan, näpäytä kirjaa

Copyright 1989-2001, Raymond Aguilera.